Keltaista vilahteli Blogistaniassa siellä täällä. Omalta osaltani katsaus oli helppo järjestää:
Keltainen oli lapsuuteni lempiväri. Se on palannut mielivärikseni tuon tuosta. Nämä verhot ja lasiesineet ovat noin kymmenen vuoden takaa. Verhot ovat muuttaneet monta kertaa, nyt ne katselevat maisemaa jo viidennessä asunnossa. Kyllästynköhän minä niihin koskaan... Fleece-peitto on toissaviikon löytö Askon poistolootasta; 5 euroa.
Sitten sattui, ja tarvittiin:
Käsityöihmisellehän moinen ei ole mikään katastrofi, vaikka ulkona paistaakin aurinko pitkän pimeyden jälkeen ja pihamaa kirkuu hoitoa. Sormet toimivat, ja ennakkosuunnitelmista poiketen
277 tilkkua pojan peittoon. Siinä ne ovat. Huhhuijaa. En ole ihan varma, uskoisinko itsekään todeksi...
PS: Eikä sille koivellekaan sen pahemmin käynyt, kunhan nivelsiteet tekivät irtioton. Tervehtyy hyvää vauhtia. Tarttis muistaa, ettei enää puhu kävellessään, kun keskittyminen herpaantuu :S