Se olisnyssitsiinä. En kyllä tartu enää edes silitysrautaan. Kaipa niiltä löytyy suvusta joku silitysexpertti kuljetuksen aikana ilmaantuviin ryppyihin.

Ja sitten minä sain vihdoinkin sukeltaa kesäisiin käsitöihin...

Ajelimme oitis Toikalle Putkiksen perässä, mutta trikookudettakin ostimme.

Ensin ajattelin siitä jotain pitsimäistä,

Mutta ei, ei se oikein toiminut. Plus että samaan kilon vyyhtiin oli näppärästi yhdistelty pikkasen eroavia värieriä... Siispä:

Tämä syntyi parissa tunnissa Neiti Näpsän karvaolioille, ja kyllä, nyt on ranne kipeä. Neidillekään tämä ei aivan kelvannut, hän haluaa tuosta korkeampilaitaisen. Selvä pyy...

Trikoomatonkude ja virkkuukoukku nro 10. Siinä se.