Olipa kerran tulossa neulovan ystävän häät. Avioon aikova neulojamorsian tykkää kovasti vaaleanpunaisesta eri sävyissään. Niinpä häihin yllättäen kutsun saanut neulojatoverimme ajatteli sitten varmuuden vuoksi neuloa häihin ylleen pinkin huivin. Olisi edes jotain uutta ja aiheeseen sopivaa, kun mekosta ei ollut mitään tietoa. Sopivaa lankaakin kun oli jo valmiiksi olemassa kotona. Häihin oli aikaa alle kuukausi. Juhlaleningistä meinasi kehkeytyä ongelma. Elokuulla kun kivoja mekkoja ei enää kaupoissa ollut, eivätkä syksyn juhlamekotkaan olleet vielä saapuneet. Entiset pukimetkaan eivät nyt oikein puhutelleet juuri tähän tilaisuuteen. Neulojatoverimme ihastui sitten viime metreillä erääseen mustaan leninkiin, joka istui kuin sukka hänen ylleen ja olisi näyttänyt oikein mainiolle em. huivin kanssa. Perinteisesti huivia olisi myös saanut neuloa erittäin ankarasti yötä myöten ja ottaa puolikostean huivin häihin harteilleen. Mutta neulojatoverimme empi kovasti tuota mustaa väriä, eikä vielä rohjennut lunastaa tuota leninkiä itselleen. Vielä löytyikin sitten fuksianpunainen leninki, jonka kanssa passasi entinen, musta hartiahuivi. Neuloja sai nukkua yönsä. Niin jäi pinkki huivinalku odottamaan valmistumistaan. Odotti ja odotti, kunnes reilun vuoden kuluttua neulojatoverillemme iski luterilainen loppuunsaattamisen tarve. Ja niin eräänä syksynä hän sitten tikutteli pinkin huivin valmiiksi. Pingottamiseen hän ryhtyi vasta seuraavan luterilaisen pakotteen ajamana, joululomallaan. Sitten hän huomasikin täysin unohtaneensa mikä malli oli edes kyseessä.... Onneksi hätiin ryntäsivät aina niin valppaat kanssaneulojat, joilta vastaus löytyi oitis.

Malli: Minttumaari Ullasta.

Lanka: Handpainted Lace. Yksi vyyhti. Messuilta ostettu joskus.

Puikot; Addin pitsipyöröt kokoa 4mm.

Muuta: Huivi on enemmän korkea kuin leveä. Menettelee kuitenkin. Se musta mekko jäi harmittamaan, sille olisi ollut jo monta kertaa käyttöä.