Tukholman tuliaisesta (AnntorpsVäv) tuli lapaset. Lanka oli mukavan tuntuista, hyvin puuvillaisen oloista. Värialueita piti hieman sovittaa, mutta eivät ne silti aivan samoilla kohdilla ole. Eipä haittaa. Osa tällaisten lankojen luonnetta, mielestäni. Lapaset onnistuivat melko hyvin. Jokohan aletaan olla lähellä täydellistä muotovaliota...

Lähikuva näyttää, kuinka vivahteikasta tuo lanka onkaan.

No. Vivahteikkaasta puheen ollen. Taannoisen, oman värjäyskokeiluni langasta muodostui tällainen kassi. Eikä yhtään hassumpi noin neulottuna pintana.

Kassiin on juuri sujahtamassa aivan ihana kirja, töistä lainassa. Täynnä ihanien huivien ohjeita tarinoiden kera. Olisikohan noista joku minun NeuleOlympialais-työni...

Jotenkin nääs huvittaisi ottaa osaa. Mutta. Kahden viikon työ, mikä se olisi? Periaatteessa se voisi olla lähes mikä tahansa, eikä se ehkä siltikään tuntuisi tarpeeksi haasteelliselta kahdelle viikolle. Mutta sitten taas, ei minulla ole mahdollisuuksia jättää kaikkea muuta sivuun kahdeksi viikoksi urakoidakseni sitä täysillä. Joten siinä mielessä se työ ei voisi olla mikä tahansa, ja onko siinä sitten ainesta ihan Olympiatyöksi ja -saavutukseksi. Joten näyttääpä siltä, että en osallistu Olympialaisiin.

Sen olen jo kuitenkin päättänyt, että nyt on aika tehdä jotain kunnollista ja isompaa, eikä vain noita asusteita yhdestä ja kahdesta kerästä. Heti huomenna haen johonkin villatakkiin lankaa.