Tarhan (koska tarhaamistahan tuo nykyajan päivähoito useimmiten on) tädit saivat nyt joululahjoiksi villasukat. Värit valitsin kutakin tätiä mielessäni ajatellen ja jalan kokoja on vaklattu pitkin syksyä. Sukkien kanssa samaan pakettiin meni neidin itsensä tekemät koristeet, joista vasta tuonnempana. Pakettikorteissa oli jokaiselle oma henkilökohtainen kiitos menneestä.
Perussukkia kertaa viisi, kaikki samoilla 2,5mm puikoilla. Noin puoli sukkaa per ilta.:
Nämä ovat kiitokseksi hänelle, joka on aina ollut se tuttu ja turvallinen, muistaa sanoa ja muistuttaa, huomaa aina tämän "ihmisen mielenkin". (Ihmisen mieli saattaa olla lapsi, joka sopeutuu ja menee aina porukan mukana; sulautuu massaan. Ja joskus tällainen lapsi saattaa jäädä kokonaan huomiotta, eikä hänen päivän kulustaan ole mitään kerrottavaa, kun ei kukaan häntä ole "huomannut". Neiti Näpsän isoveljellä oli hieman tällainen kohtalo aikoinaan.)
Lanka: Regia Design Line Kaffe Fasset 04453
Sukat hänelle, joka on uusin ja tuorein, mutta hyvin läheinen arki-aikuinen neiti Näpsälle. Hänelle. jolla on "ihana tukka". Kiitokset hänelle, kun on ollut uusiin leikkeihin opastamassa.
Lanka: Lanka: Regia Design Line Kaffe Fasset 04450
Nämä sukat ovat hänelle, jonka kanssa on vietetty rattoisasti tuntikausia "pöytähommissa". Hänelle, jolle pitää päästä heti ekana näyttämään kaikki kaunis ja naisellinen, sekä kaikki käsintehty.
Lanka: On Linie Supersocke 100. Wellness Color. 1075
Näiden sukkien saaja hoiti neitiä pienten ryhmässä ja oli silloin hyvin läheinen ja tärkeä. Kiitos, kun jaksoit hyssytellä pientä kiukkuista tyttöä eteisessä, ja kiitos kun jaksoit tehdä ihania kampauksia pikku-hiuksiin!
Lanka: Austermann Step Classic 1016
Ja nämä sukat ovat hänelle, joka on kulkenut rinnalla arjessa tarhauran alusta saakka omana hoitajana. Ja todellakin sitä. Hän on osannut sanoa oikeita sanoja oikeaan kohtaan. Iloinnut mukana, lohduttanut murheen tyngissä, heittänyt kapulaa rattaisiin turhissa huolissa.
Lanka: OnLinie Supersocke 100. Living Color. 1052
Neiti Näpsällä ja tietysti koko perheellämme on ollut tuuria hoitopaikan suhteen. Neiti on huomioitu aina yksilöllisesti, vaikka hoitopaikka pursuaa lapsia ja yhä lisää tulee. Joka päivä on ollut jotain kerrottavaa, pienikään asia ei ole liian pieni kerrottavaksi. Kasvatuskumppanuus omahoitajan kanssa on toiminut hienosti. Neidin on voinut jättää huoletta hoitoon ja innolla hän on aina jäänytkin. Vaikka johtaja on vaihtunut tänä aikana kolme kertaa, neidin ryhmässä on samat aikuiset jo toista vuotta. Aikuisista kaksi, ja se kolmas siellä pienten ryhmässä, ovat kulkeneet rinnalla koko ajan. Ujouteen taipuvainen Neiti on saanut kasvaa ja kehittyä omalla persoonallisella tavallaan, eikä häntä ole väkisin yritetty reipastaa, se on tapahtunut siinä sivussa tilaa antaen.
Tällaisin aatoksin tänään
