Tiukasti hän piinaa itseään, illasta iltaan vääntää ja vääntää. Välittämättä uudempien ideoiden kutsuvista kuiskauksista hän näkee vain keskeneräisten tekeleiden avoimina ammottavat silmukat. Epävarmuus tulevasta käytöstä jäytää, mutta ei auta. Joskus tämä on tarpeelliseksi tai ihanaksi nähty, niin loppuun saatettakoon. Enää ei voi peräytyäkään.

Vasemmalla Aurora-huivin mukaelma Ullasta. Lanka Novitan Isoveli, puikot nro 7.

Oikealla Vieno-reikähuivi Helskyn ohjeella. Lanka ohut Pirkka ja hahtuva, puikot nro 9. Ensimmäinen huivihan meni persiilleen, huopui liikaa 40 asteen pesussa. Tämä sitä vastoin ohjeen mukaisessa pesussa villa-ohjelmalla, ensin 30 asteessa, sitten 40:ssä. Nyt olen sitä mieltä, että hieman enemmän saisi olla huopunut. Joten, ehkäpä huivi pääsee vielä kerran koneeseen.

Ommeltuakin on tullut. Tämä oli fufoillut töissä vuoden, nyt urakoin sen valmiiksi. Joskus ei vaan saa aikaiseksi... Pikkuliinan alkuperää en ihan varmaksi muista, mutta se on ehkä mummuni tekemä. Tai sitten se on kirppikseltä. Ei voi muistaa, mummu oli virkkausintoinen ja tekeleitään on muitakin. Tässä tämä väri oli se juttu. Kangas on ihan tavallista, tukevaa farkkua ja palautti hyvin mieleen miksen tykkää ommella farkusta mitään...

Tuliaiset tuoreeseen yritykseen ja päivänsankarille. Hernepusseja. En kyllä tiedä itse mitä niillä voisi tehdä, mutta ehkäpä niillä voisi pelata jotain...