Viime viikonloppu kului kuitenkin mukavasti iloista takkia ommellessa. Neiti Näpsä kasvoi ulos monivuotisesta "mekkotakistaan", joten uusihan se oli saatava. Lähin Eurokangas-kauppamme ei kovin hääppöistä valikoimaa näissä merkein tarjoa, mutta tämä pinkkihän on ihan mun oma suosikki. Valkoinen himotti ensalkuun, mutta jos nyt kuitenkin sen verran antaisi käytännöllisyydellekin sijaa. Kangas on 80% villaa, 20% tekokuitua. Vuorikangas on perusvuorisatiinia. Miehustaan mahtui vielä väliin kerros villavatiinia omasta jemmasta.
Malli on Ottobresta nro 6/07.
Viiden samanlaisen, mutta eri värisen napin metsästys ei ollutkaan mikään piisofkake. Ensimmäisestä liikkeestä löytyi joku satsi, jossa tosin yksi oli neljällä reijällä, kun loput kahdella. Haaveilemiani värejä napeissa ei tietenkään ollut. No, toiseen liikkeeseen silti vielä. Sieltä aavistuksen paremmin käyttötarkoitukseensa sopivat napit, elikäs kannalliset napit. Värit eivät näissäkään ole ihan sitä, mitä olisin halunnut, mutta kelpaavat kyllä. Eikä aikaa enää ollut kierrellä lisää liikkeitä.
Takki on ihana. Ja ihanaa sitä oli ommellakin. Mutta. Voitteko kuvitella? Putsatessani takin pinnasta vatiinin jättämiä karvasia, aloin ihmetellä toista hihan alaosaa. Että miksi se on tuon näköinen, onko tämä kangas niin huonoa, että heti nyppyyntyy... Ei hemmetti. Olin ommellut oikeanpuoleisen alahihan väärin päin! En muista koska olisin näin alkeellisen virheen tehnyt. Ja loppuun asti meni koko projekti, ennen kuin huomasin. Ketähän tästä syyttäisi? Valaistusta!
***
Täällä päin vieteltiin neulojain pikkujoulujakin. Minun lahjottavani sai koiransa kuvalla koristetun pussukan (Tildan tapaan) ja Tallipihan villamarkkinoilta ostamaani lankaa.
