Alkukesä on mennyt ruokaa laittaessa, keittiötä siivotessa ja sama alusta. Iltaisin olen puuhannut hyvälle, vanhalle ystävälle hääpukua. Kun nyt aika hänet kaupihtoo.

Jos ulkona olisi kesä, ja jos ei tämä ystävä olisi niin tärkeä ja jollen kokisi, että saan tehdä nyt hänelle jotain ainutlaatuista, ja jollei tämä olisi omalla kohdallanikin ensimmäinen tekemäni hääpuku, niin saattaisi ottaa kupoliin. Mutta nyt tämä on tuntunut vain mielenkiintoiselta haasteelta ja onnistumisen iloakin on saanut kokea. Toki myös möhläyksiä ja ylitsepääsemättömiä hankaluuksia, mutta niiden muisto on jo haihtunut.

Edestä. Kuten näkyy, silitysrautaa ei ole vielä tarpeeksi näytetty. Se olisi seuraavaksi tehtävänä ennen helman lopullista sulkemista. Tässä etumuksen koristeet ovat vain neuloilla kiinni. Yksi ilta menikin niitä käsin kiinni ommellessa. Tarkoituksena on vielä tuunata niitä pinkein pistoin ja strassein.

Laahukseen tulee niinikään samanmoista koristusta. Sitten pitäisi kehitellä se systeemi, jolla laahus ripustetaan kirkon jälkeen tuohon helmaan. Osaisiko kukaan neuvoa? Siihen tulee nappi ja lenksu, mutta tarkemmin mihin kohtaan? Ja kuinka kummassa tuon laahuksen saa siihen kauniisti asettumaan...

Kaavoja olen muokannut morsiolle sopivaksi aika rutkastikin. Onhan morsioni 155cm "pitkä". Alkuperäiset kaavat ovat Suuresta Käsityölehdestä, ylä- ja alaosa eri lehdistä. Kangas on Eurokankaan Roselyn-morsiussatiinia. Ja ideat malliin on Morsiusgalleriasta, en omi mitään.

Ja niihin mokiin. Leikkasin takahelmakappaleen ensin ilman saumaa. Sitten päätinkin haluta sinne sen sauman. Täysin mahdollista olisi toki ollut jättää se sauma poiskin. Onneksi minulla ei ollut ollut kangaskaupassa mukanani tarkkaa laskelmaa kankaan menekille, joten olin ostanut kangasta liikaa. Plus että menekkini oli laskettu jo  yläkanttiin. No, helmaa ja yläosaa yhdistäessä kävi ilmi, että hitto vie, olin pienentänyt sovituksen jälkeen helmaosaa vyötäröltä aivan liikaa, ne eivät mätsänneet millään. Ei muuta kuin uutta keskietukappaletta leikkaamaan ja reiluin saumanvaroin. Yhtään ylimääräistä siihen ei siltikään jäänyt. Hui. Näistä ajattelemattomuuksista syytän kyllä sitä seikkaa, että tätä hommaa on joutunut tekemään näiden kotiaskareiden ja lastenhoidon lomassa, täydellinen keskittyminen tiessään. Kangaskauppaan jouduimme silti vielä uudelleen, sillä tuohon etumuksen laskostukseen ei sitten enää riittänyt kangasta.

Nyt aletaan olla voiton puolella. Hienoinen plääh jo vaivaa... Onneksi hengenhätää ei ole vieläkään.

Aiemmin kuulema Juhannuksisin vietettiin paljonkin häitä. Itse olen ollut yksissä. Kyllähän se hieman tuppaa vierasväen Juhannusta sotkemaan, jos ei nyt ihan pilaamaan. Riippuu väestä ;D Aattona ei juuri lasia nosteltu, kun aamupäivällä piti olla ajokunnossa. Ajelin sen reilut parisataa kilometriä yksin häihin (avec ei lähtenyt mukaan kesken Juhannuksen vieton). Eikähän siellä häissäkään booliin voinut koskea, kun takaisin piti vielä ajella. Taisin lähteä häävalssin ja kakun leikkuun jälkeen takaisin päin. Kiirehän siinä alkoi jo mieleen hiipiä ja kruunasin reissuni ylinopeussakolla. Vaikka oli vielä syntymäpäivänikin... Että sellaiset häät.

Rauhallista ja oman näköistä Juhannuksen aikaa itse kullekin!