Olosuhteiden ollessa kaikin puolin suotuisat, pääsin osallistumaan hamstrausretkelle Tallinnaan. Kaverini ovat viime aikoina naureskelleet päin naamaa, kun olen kertonut meneväni harrastematkalle. Käyväthän ihmiset paljonkin konserteissa lähinaapureissa, autonosia haetaan ties mistä asti. Miksei sitten lankaa muka?
Tiivis ennalta suunniteltu reitti, johon tosin oli mahdollista saada muutoksia kahvihampaan kolottaessa tai vielä sen yhden Liisun puuttuessa. Ennalta laadittu budjetti ei ihan pitänyt, mutta ei mitenkään katastrofaalisestikaan ylittynyt.
Ensin ihanimmat paikalliset. Liukuvärjättyä villaa ja oikealla merinolampaan villaa luonnonvalkoisena ja harmahtavana. Näistä tulee enimmäkseen huiveja, varmaan myös sukkia ja lapasia.
Kirikindad 1 ja 2; kirjoneulelapasia Virosta. Ja Gant-henkinen kokoelma pehmoista Liisu-lankaa.
En tiedä mikä minuun tällä kohtaa meni. Olivat niin ihania. Näistä tulee isoina huiveja.
Nääkin oli vielä. Ihan selkeä väriero, eikö?
Ja omituisten otusten kerho. Vasemman puoleisista tulee kai sellaisia kapeita huivin huituloita. Sinisistä jokin hieman leveämpi välikausimalli. Mustasta (50CO/50VI) on jo lähtenyt muotoutumaan Mollyn pääpantaa ja jotain muutakin, mitä en olisi ikinä uskonut neulovani.
Nyt on sitten mistä nyhjästä joo. Tässä kuussa ei pitämän ostaman enää muuta kuin ehkä poistuvia värejä ja laatuja. Ehkä.