Nyt ei oikein nappaa melkein mikään. Meinaa olla niin kovin nuuleeta. No, arkistojen kätköistä löysin ja mukaani otin elämäni ensimmäisen itsetekemäni neulepaidan. Luulin jo myyneeni sen aikapäivää sitten kirppiksellä, mutta ilmeisesti en ollut raaskinut.

743643.jpg

Minullahan ei ollut koulussa valinnaisaineena tekstiilikäsityötä, joten oppini perustuivat hyvin pitkään siihen, mitä aiemmin oli opetettu. Tai paremminkin, mitä olin sattunut oppimaan. Käsityönumeroni oli viimeistä lukuunottamatta aina seiska ;) Koko ajan minulla kuitenkin oli kotonakin vireillä jotain. Useimmiten ne eivät koskaan valmistuneet, tai niistä ei tullut sellaisia kuin piti.

Ysi-luokalla sitten jossain niksahti jotain ja Kotivinkin ohjeen mukaan halusin neuloa tämän paidan. Väritys ja materiaali ovat tokikin ihan toiset kuin siinä ohjessa, mutta hyvä tuli. Ihan muistelen itsekin hämmentyneeni miten hyvä, ja että jaksoin loppuun asti. Kiitollinen tehtävä, kun värit ja mallikerta vaihtuvat tuon tuosta. Lanka on jotain puolipörhöistä sekoitetta. Tästä se sitten lähti. Villapaitaa alkoi pukata tuutista ulos tuon tuosta... Seuraavat versiot möin kirppiksellä joskus viime vuosikymmenellä. Kaupaksikin menivät.

Ja toinen aarre:

743647.jpg

Äiti neuloi tämän minulle viidennellä luokalla ollessani. Hiihdin mm. elämäni melkein viimeisen kerran tämä päällä. Plus mätsäävät toppahousut, pipo ja monot, tietenkin. Jäin viimeiseksi (osanottajia sarjassa melkein sata). Ja hiihdä en.

Mutta tämä paita on ihana. Siihen aikaan ilmeisesti kasvunvara oli pop, ja väljyyskin?, koska paita on aikaihmis-minulle kerrassaan hyvä. Vaikka kai sitä jonniinverran pitkä oli jo siihenkin aikaan. Äiti teki ensin vaaleansinisen, hieman ohuemman. Mutta siitä tuli hillittömän suuri ja äiti otti sen omaan käyttöönsä. Tämä on ehkä tehty siitä Novitan Vip-langasta, ihan tunnustaisi. Ohje lienee Suuresta Käsityökerholehdestä, voisin veikata.